Superlenny
futisviikonlopun-jalkipyykki

Suomi pelasi MM-karsintaa Islantia ja Kroatiaa vastaan – mitä jäi käteen?

Suomi pelasi MM-karsintaa Islantia ja Kroatiaa vastaan – mitä jäi käteen?

Huuhkajien saldoksi Islantia ja Kroatiaa vastaan jäi pyöreät 0 pistettä. EM-kisoissakin menestyneitä joukkueita vastaan ei tietystikään lähtökohtaisesti ollut paljonkaan odotettavissa, mutta etenkin Islanti kohtaamisesta jäi todella karvas maku suuhun.

Islanti – Suomi 3-2

Tämä ottelu tullaan muistamaan. Ei ole pienintäkään epäselvyyttä siitä, että Suomi joutui niin sanotun oikeusmurhan kohteeksi ottelun viime sekunneilla. Lisäaika oli jo täynnä, kun Islanti lähetti matkaan viimeisen vapaapotkunsa, eikä pallo millään laskuopilla ylittänyt maaliviivaa kokonaan. On harmillista, että MM-karsinnoissa ei ole vielä lopputurnauksen tapaan maaliviivateknologiaa käytössä. Se olisi pelastanut Huuhkajille vieraspisteen. Toki on myös todettava, että Suomi tuttuun tapaansa jäätyi totaalisesti ottelun viimeisellä kymmenminuuttisella ja Islannilla oli niin monta maalipaikkaa, että puolueettomasti katsottuna 2-2-tasoitusmaali oli aivan ansaittu.

Tuosta karmeasta lopusta on vaikea päästä yli, mutta mikäli sen onnistuu tekemään, niin pelissä oli paljon hyvääkin. Ensinnäkin se ilmeinen – Suomi teki kaksi maalia vierasottelussa, mikä on erittäin harvinaista herkkua. Teemu Pukin pitkä maaliton kausikin päättyi, mikä oli myös todellinen riemun hetki. Hyökkäyspelissä oli ideaa ja ennen kaikkea pelirohkeutta löytyi. Huuhkajat uskalsivat tehdä yllättäviäkin ratkaisuja, jotka tuottivat myös tulosta. Lisäksi ottelussa oli runsaasti intohimoa, tunnetta, draamaa ja käänteitä. Liian usein Huuhkajien ottelut ovat jättäneet vain tyhjän tunteen loppuvihellyksen kuuluessa. Tällä kertaa kukaan ei ainakaan jäänyt kylmäksi.

Torstaina ennen ottelun alkua paljastui, että UEFA on asettanut Roman Eremenkon 30 päivän pelikieltoon. Syynä tähän hyllytykseen on ilmeisesti jonkinlainen doping-rikkomus. Eremenko on ilman muuta joukkueen tähtipelaaja, mutta tosiasiassa hänen esityksensä maajoukkueessa ovat olleet melkoisen vaisuja jo pitkän aikaa. Näin ollen hänen puuttumisensa ei kentällä näkynyt niin paljoa kuin äkkiseltään voisi kuvitella.

Äärimmäisen karvaasta tappiosta huolimatta tällaisia Suomen otteluita katsoisin mieluusti – tietysti positiivisemmalla lopputuloksella. Etenkin toinen puoliaika oli täynnä draamaa. Oli Lukas Hradeckyn huippupelastuksia, epäonnistunutta pilkkua ja muutama vastahyökkäysmahdollisuus tappaa peli. Puolueettomasta näkökulmasta tämä olisi taatusti ollut todella mahtavaa viihdettä, mutta siihen perspektiiviin on tällä hetkellä vielä vaikeaa asettua.

Suomi – Kroatia 0-1

Paikan päällä katsoessa ottelusta jää aina hieman erilainen kuva kuin television välityksellä. Uusinnoista ja hidastuksista kun ei ole jälkikäteen mahdollista analysoida tilanteita. Blogin kirjoittaja oli siis Tampereen Ratinan stadionilla katsomassa peliä (siitä tämän blogin kuvakin). Tunnelmaa katsomossa riitti, mutta muuten ottelu tarjosi hyvin vähän. Hans Backe oli lyönyt kentälle suorastaan ylidefensiivisen ryhmityksen. Hieman laskutavasta riippuen Suomen avauksessa oli 6 tai 7 puolustuspelaajaa. Vaikka kyseessä oli kotiottelu, tuntui ettei Huuhkajilla ollut laisinkaan pelirohkeutta hyökkäyssuuntaan. Tämän todistavat tilastot – Suomella oli kolme maalintekoyritystä, eikä ainuttakaan laukausta maalia kohti. Veikkauspeleistäkään ei voi voittaa, jos ei lappua täytä.

Mario Mandzukicin maali 18. minuutilla tuli harmillisen varhaisessa vaiheessa. Tämä lannisti Suomen pelaajia, koska lähtökohtana oli varmasti varjella omaa maalia mahdollisimman pitkään ja hakea sitten erikoistilanteista ratkaisua. Vaikutti siltä, että usko loppui saman tien siihen paikkaan. Kroatian hyökkäyshalut olivat myös sitä vähäisempiä, mitä pidemmälle ottelu eteni. He tiedostivat kyllä yhdenkin maalin riittävän täyteen pistepottiin eivätkä suotta lähteneet riskeeraamaan.

Tapahtumaköyhä on adjektiivi, jolla tätä ottelua kuvailisin. Hengetön, ponneton, intohimoton, valju ja vaisu ovat myös osuvia sanoja tämän yhteydessä. Suomella ei tuntunut olevan mitään realistisia mahdollisuuksia murtaa Kroatin puolustusmuotoa niinä hetkinä kun härmäläiset palloon ylipäätään pääsivät. Neljä kulmapotkua Huuhkajat sentään saivat, mutta ne olivat kaikki luokattoman kehnoja, eivätkä ne tuottaneet laukausta maalia kohti.

Suomi pelaa tänä vuonna vielä yhden MM-karsintaottelun ja se on 14.11. Odessassa Ukrainaa vastaan. On jotenkin vaikea kuvitella, että tuolta reissulta suurtakaan menestystä olisi tiedossa, mutta kannustaa toki täytyy. Kolmesta ottelusta Suomella on koossa yksi piste ja se tuli tasapelistä Kosovoa vastaan syyskuussa. Kroatia, Islanti, Ukraina ja Turkki ovat kaikki Huuhkajien edellä ja lopputurnauspaikan unelma taitaa häipyä horisonttiin jo ensimmäisen pelikierroksen jälkeen.

Futisfanin ja kansantaitelijan Tommi Läntisen kappale Via Dolorosa kuvastaa tämänhetkistä Suomen jalkapallomaajoukkueen tilaa täydellisesti. Ilonaiheet ovat todella harvassa. Näiden kahden ottelun jälkeen Hans Backen aikakauden tilasto näyttää seuraavalta. 10 ottelua, 8 tappiota, 2 tasapeliä ja maaliero katastrofaalinen 4-21. Kovasti kannattajaa koetellaan.


Suomi pelasi MM-karsintaa Islantia ja Kroatiaa vastaan – mitä jäi käteen?
Julkaisija:LennyTalks
Lisää julkaisuja